Siirtolaisparlamentista käydään jo puolisen vuotta kiivasta keskustelua. Suurimmaksi osaksi siihen osallistuvat itse siirtolaiset tai sinä itseään pitävät. Silti ymmärrykseeni ei mahdu, miksi keskustelua käydään alkuunkaan. Suomessa on yli 100000 erilaista yhdistystä ja jos tähän maahan perustetaan vielä yksi, niin ketä se haittaa? Kuten siirtolaisparlamentin innoittaja ja perustaja Alexis Kouros on monesti sanonut, tämä parlamentti on keskustelufoorumi, joten miksi se saa aikaan niin paljon arvostelua ja yleensäkin huomiota? Jos joku tässä vapaassa maassa tahtoo keskustella joistakin asioista ja hankkii siihen keskusteluun samanmielisiä ihmisiä, niin miksei voi toteuttaa sitä? Who cares? Positiivisena tässä voi olla se, että harva yhdistys Suomessa saa niinkin paljon huomiota ja kommentteja yleisöltä.

Monet ovat sitä mieltä, että Suomessa riittää maahanmuuttajajärjestöjä ja lisää ei tarvita. Mutta siirtolaisparlamentti ei pyri korvaamaan eikä edes tulla yhdeksi niistä. Sen tavoitteena, kuten minä sen ymmärsin, on vaikuttaminen suomalaisessa yhteiskunnassa asioihin, jotka ovat tärkeitä kaikille Suomessa asuville, ei vaan maahaanmuuttajille.

Viikko sitten on tapahtunut! Lopultakin nopea juna Helsingistä Pietariin on saatu raiteelle. Tästä on puhuttu vuosikymmenen. Olen ajanvietoksi lukenut artikkeleita tästä projektista vanhassa junassa jo kymmenen vuoden ajan. Silloin arveltiin, että nopea junayhteys avataan vuodeksi 2005. Sitten se on siirtynyt vuoteen 2007. Nyt se on totta.

Junan neitsytmatkalla tapasivat – kuten on tapana – maidemme johtajat. Ihmeellistä, että Venäjällä, jossa tavallisesti valtion päämiesten liikkumisia katsotaan tarkan suurennuslasin läpi, ei huomattu tällä kertaa tärkeintä. Suomea junan ensimatkalla edusti maan presidentti Tarja Halonen, kun taas Venäjää – pääministeri Putin. En ole poliitikko, mutta niin helppoja diplomatian sääntöjä osaan minäkin. Presidentti tapaa normaalisti virkaveljensä kanssa kuten pääministerikin. Protokollavirhe? Tuskin! Ainakin Putinin protokolla- osastolla on yli sata työntekijää ja he osaavat olla aika pilkunviilaajia tilanteesta riippumatta.

Ihmettelin kovasti, kun uutiset näyttivät Suomen ja Venäjän pääministereitä telakkakaupan touhussa. Putinista se onkin luonnollista, sillä STX telakan ostajana on venäläinen valtionomisteinen yhtiö. Kun nykyään pääministeriä leikkivä Putin voi ilman isoa liioitteluakaan toistaa ranskalaisen kuninkaan tunnettua lausetta: ”Valtio on minä”, hänen henkilökohtainen osallistumisensa tässä kaupassa on ilmiselvää. Mutta mikä sai Kiviniemen liikkeelle ja myymään Etelä-Korean omistuksessa olevaa yritystä? Telakan kotipaikka on toki Helsinki, niin kuin oman yritykseni myöskin. Mutten ikinä ole saanut Suomen valtakunnankansliasta ehdotuksia sen myymisen auttamisesta.

Suomi tarvitsee pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Ne ovat maan mahtavin voimavaraa, niistä Suomi elää ja kehittyy.

Suomen valtio ei tarvitse pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Suomen valtio tarvitsee rahaa. Paljon rahaa, jolla ylläpidetään valtion systeemia ja maksetaan nykyisten ja edellisten valtion virkamiesten tekemiä velkoja. Lainat otettiin ylläpitämään valtion systeemiä ja nyt pelotellaan kansaa summilla, joita “jokainen suomalainen on velkaa ulkomaalaisille rahoittajille”.
Minulla on paljon velkaa, sekä yritysvelkaa että henkilökohtaista. Jos en selviydy niistä, rahoittajat asettavat minut konkurssiin. Voiko mahdollisesti joku maksaa minunkin velkani? Esimerkiksi minun veloistani jaettuna jokaiselle suomalaisille tulisi maksettavaksi reilusti alle yksi sentti. Voiko ihmiset olla niin pahoja, etteivät suo minulle puolisen senttiä? Mitä? Puhunko hulluja? Entäs valtio, joka ilmoitti, että olen vastuussa sen veloista yli viidentoistatuhannen euron edestä?

Positiivista – paljon karismaa, positiivista energiaa ja vahvantuoksuista parfyymiä.

Negatiivista – keskustelutilaisuuden kielenä piti olla suomi, mutta heti kättelyssä se muutettiin englanniksi ja suomeksi. Tästä pienestä, mutta ratkaisevasta seikasta keskustelu on ajautunut alusta asti aikavararikkoon. Jopa erittäin tärkeät ja järkevät puheenvuorot, kahdella eri ei-äidinkielellä lausuttuna olivat paitsi ajanhukkaa myös ei- johdonmukaisia. Suhteellisesti lyhyestä keskustelusta on jatkuvien käännösten vuoksi heti tullut kireä ja kiireinen. Tunnelma oli sellainen kuin terveysaseman hammaslääkärin vastaanotolla – hopi-hopi ja lasku tulee sitten kotiin.

Ymmärrän, että järjestäjät yrittivät kaikin tavoin olla mahdollisimman joustavia ja vastaanottavaisia, mutta se on myös sotinut heidän oman käsityksen kanssa siitä, keitä ovat Suomessa siirtolaiset. On kuitenkin päivänselvää, että se joka ei puhu Suomessa suomea, ei myöskään pysty vaikuttamaan tässä yhteiskunnassa. Ehkä jyrkempi asenne tilaisuuden kielikysymyksessä olisi hyvä esimerkki siitä, kuinka vakavista asioista tullaan puhumaan. Se on myös vaikuttanut keskustelun aihepiiriin. Kommentit englanninkielellä olivat kaikki asian sivusta, kokouksen teemaa ajatellen. Tällä kertaa tuli taas mieleen, että kiltti ihminen kärsii eniten – ajoissa tullut saa palkkioksi täsmällisyydestään tavallisesti odottaa myöhästyneitä, kielitaitoinen kuuntelee puheenvuorot kaksinkertaisina eikä saa tarpeeksi aika sanomaan sanottavaansa. Jos siirtolaisparlamentti tulevaisuudessakin suhtautuu niin löysästi omaan agendaansa, projektista ei tule kuin rupatteluklubi maahanmuuttajille. Minullakin on jäänyt muutama tärkeä kysymys kysymättä tilaisuuden kiiretunnelman takia, sen sijaan sain kuunnella kaksin verroin sitä, milloinka englanninkieli hyväksytään Suomessa viralliseksi kieleksi ja voiko tai ei- rikollinen edustaa siirtolaisia! Come on!

Nokialla ei mene hyvin.Tiedotusvälineet ovat täynnä tätä asiaa ja kansa on huolissaan. Kansan on luonnolliseti tiedettävä, että Nokialla on ongelmia. Kauppa Amerikassa ei käy, Eurooppa on ok, mutta USA is killing Nokia.
Minullakin on yrityksessäni ongelma. Venäjän kauppa ei käy – eikä ole käynyt viimeiseen kahteen vuoteen. Mutta kukaan ei ole asiasta huolissaan, paitsi tietysti minä itse. Televisio ei tiedoita, radio ei informoi, lehdet eivät analysoi. Minun ongelmani ovat vain minun omiani. Nokian ongelmat ovat koko Suomen ongelma. Why?
Suhteessa yritykseni maksaa jopa enemmään veroja kuin mitä Nokia . ALV:it, työnantajamaksut, yhteisövero jne. ovat samansuuruisia kaikille koosta riippumatta. Isoilla on se etu, että ne voivat sopia helpommin verottajan kanssa, minä en voi.
Ok – ymmärretään, että Nokian maksamat verot ovat verrattomasti suurempia kuin yhtiöni maksamat rahana eikä prosenteissa mitattuna. Mutta olisiko asia näin, jos valtio olisi puolustanut minunkin yritystäni yhtä innokkaasti kuin se on tehnyt Nokian suhteen? Jos Suomen presidentti olisi ottanut minutkin ulkomaanmatkoilleen, jotta saisin paremmat diilit? Jos täysin ilmaiseksi olisin saanut toiminnalleni yhtä paljon huomiota TV:ssä ja muissa medioissa?

Suomalaisten mielestä sairaiden isoäitien pitäisi saada elää perheidensä kanssa. Näin ajattelevat ainakin Tasavallan Presidentti, pääministeri ja muutama muukin ministeri, poliisiylijohtaja, korkeimman hallinto-oikeuden professori, media ja median sivuilla esiintyvät kansan lukuisat edustajat. Silti poliisin on pakko lähettää Eveline Fadayel ja Irina Antonova kotimaihinsa. Näin sanoo laki ja sen tulkinta, jota poliisi noudattaa. Piste.

Mirva Heiskanen (Talouselämä 26.05.2010) on monessa oikeassa. Mutta yhtä asiaa hän ei ole mielestäni tutkinut tarpeeksi perusteellisesti. Nimittäin laki sen nykyisessäkin muodossa antaa mahdollisuuden jättää mummot rauhassa Suomeen. Laki ei ole esteenä vaan virkamiehet. Tästä kaikesta tulee itsestään mieleen kysymys: kuka todellisuudessa päättää Suomessa. Presidentti? Pääministeri? Poliisiylijohtaja? Korkeimman hallinto-oikeuden puheenjohtaja? Suomen kansa? Kaikkeen edelliseen täytyy vastata negatiivisesti. Mutta ei se ole lakikaan, se on virkamies. Eivätkö ne joita me tunnemme ja joiden kuvia näemme televisiossa ja lehtien palstoilla vaan sellainen, josta meillä ei ole konkreettista käsitystä, ei nimiä, ei kuvia, ei osoitetta mihin voi vastata. Heidän päätöksensä ovat lopullisia, niitä ei voi kumota ja ne ratkaisevat kohtalomme. Emmekä edes tiedä keitä he ovat. Byrokraatit, jotka ajattelevat itseään Jumalaksi? Jumalia, jotka lankesivat byrokraateiksi? Joka tapauksessa, heille ei voi pärjätä kukaan, ei varsinkaan ylläolevasta listasta.