Negatiivista – keskustelutilaisuuden kielenä piti olla suomi, mutta heti kättelyssä se muutettiin englanniksi ja suomeksi. Tästä pienestä, mutta ratkaisevasta seikasta keskustelu on ajautunut alusta asti aikavararikkoon. Jopa erittäin tärkeät ja järkevät puheenvuorot, kahdella eri ei-äidinkielellä lausuttuna olivat paitsi ajanhukkaa myös ei- johdonmukaisia. Suhteellisesti lyhyestä keskustelusta on jatkuvien käännösten vuoksi heti tullut kireä ja kiireinen. Tunnelma oli sellainen kuin terveysaseman hammaslääkärin vastaanotolla – hopi-hopi ja lasku tulee sitten kotiin.
Ymmärrän, että järjestäjät yrittivät kaikin tavoin olla mahdollisimman joustavia ja vastaanottavaisia, mutta se on myös sotinut heidän oman käsityksen kanssa siitä, keitä ovat Suomessa siirtolaiset. On kuitenkin päivänselvää, että se joka ei puhu Suomessa suomea, ei myöskään pysty vaikuttamaan tässä yhteiskunnassa. Ehkä jyrkempi asenne tilaisuuden kielikysymyksessä olisi hyvä esimerkki siitä, kuinka vakavista asioista tullaan puhumaan. Se on myös vaikuttanut keskustelun aihepiiriin. Kommentit englanninkielellä olivat kaikki asian sivusta, kokouksen teemaa ajatellen. Tällä kertaa tuli taas mieleen, että kiltti ihminen kärsii eniten – ajoissa tullut saa palkkioksi täsmällisyydestään tavallisesti odottaa myöhästyneitä, kielitaitoinen kuuntelee puheenvuorot kaksinkertaisina eikä saa tarpeeksi aika sanomaan sanottavaansa. Jos siirtolaisparlamentti tulevaisuudessakin suhtautuu niin löysästi omaan agendaansa, projektista ei tule kuin rupatteluklubi maahanmuuttajille. Minullakin on jäänyt muutama tärkeä kysymys kysymättä tilaisuuden kiiretunnelman takia, sen sijaan sain kuunnella kaksin verroin sitä, milloinka englanninkieli hyväksytään Suomessa viralliseksi kieleksi ja voiko tai ei- rikollinen edustaa siirtolaisia! Come on!
Kommentoi/Оставь комментарий